Sirkka-Liisan yhteydet toimivat eduskuntaan. Yhteistoiminnan tuloksena on jälleen syntynyt kysymys, jonka Perussuomalaisten kansanedustaja Raimo Vistbacka on tehnyt 29.04 2008. Peruspalveluministeri Paula Risikon vastaus on päivätty 16.5.2008 ja luettavissa kysymyksen alla. KIRJALLINEN KYSYMYS Tukihenkilö- ja tukiperhetoiminnan järjestämisestä ja kehittämisestä Eduskunnan puhemiehelle Tukihenkilö- ja tukiperhetoiminta on vapaaehtoistyötä, joka täydentää lastensuojelussa toimivien ammattityöntekijöiden työtä. Tukihenkilötoiminnassa tuettava ja tukihenkilö tapaavat lapsen omassa elinympäristössä yhteisen tekemisen tai harrastuksen merkeissä. Tukiperhetoiminnassa tuettava lapsi osallistuu tukiperheen arkeen ja yöpyy tukiperheen luona esimerkiksi yhden viikonlopun kuukaudessa. Kunta voi organisoida tukihenkilö- ja tukiperhetoimintaa yksin tai yhteistyössä seudun muiden kuntien kanssa tai käyttää esimerkiksi kolmannen sektorin tuottamia palveluja. Tukihenkilölle tai - perheelle maksetaan yleensä kulukorvaus ja/tai palkkio. Jos palvelu ostetaan järjestöltä, myönnetään asiakkaalle maksusitoumus, jonka nojalla palvelun tuottaja laskuttaa kuntaa. Tukihenkilö- ja tukiperhetoiminnan järjestämiseen, kehittämiseen ja ylläpitämiseen tarvitaan siis luonnollisesti taloudellisia resursseja. Tukihenkilötoiminta on kuitenkin edullinen ja oikea-aikaisesti ja suunnitellusti toteutettuna myös hyvää tulosta tuottava avohuollon tukitoimi. Valitettavasti kunnat eivät kuitenkaan ole riittävästi osittaneet resursseja tällaisen toiminnan järjestämiseen, vaikka sen kustannukset ovat selvästi vähäisemmät, kun niitä verrataan mahdollisesti myöhemmin tarvittavaan raskaampaan laitos- ja muun tyyppiseen hoitoon. Käytännössähän on niin, että laiminlyömällä panostukset varhaiseen puuttumiseen ja avohoidon tukipalveluihin, on seurauksena kasvava tarve kalliimpiin ja raskaampiin hoitoihin tukea tarvitsevien perheiden ja niissä asuvien lasten ongelmien kasvaessa. Suomessa moni lapsi elää syystä tai toisesta sellaisessa perheessä, jossa ei voida tarjota lapselle riittävän hyvää kasvuympäristöä. Jotta lapsi voisi siitä huolimatta kehittyä tasapainoiseksi, onnelliseksi aikuiseksi, tarvitaan yhteiskunnan tukea. Hallituksen tulisikin ensitilassa osoittaa kunnille tarkat ohjeistukset sekä riittävät resurssit tukihenkilö- ja tukiperhetoiminnan järjestämiseen, kehittämiseen ja ylläpitämiseen. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä, jotta kunnat nykyistä paremmin ylläpitäisivät ja kehittäisivät lapsien kehityksen tukemiseen tähtäävää avohuollon tukihenkilö- ja tukiperhetoimintaa, jolloin voitaisiin taata lapsille parempi kasvuympäristö sekä välttyä mahdollisilta myöhemmiltä kalliilta ja raskailta hoitotoimilta? Helsingissä 29 päivänä huhtikuuta 2008 Raimo Vistbacka /ps PERUSPALVELUMINISTERI PAULA RISIKON VASTAUS KIRJALLISEEN KYSYMYKSEEN Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Raimo Vistbackan /ps näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 334/2008 vp: Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä, että kunnat nykyistä paremmin ylläpitävät ja kehittävät lapsien kehityksen tukemiseen tähtäävää avohuollon tukihenkilö- ja tukiperhetoimintaa, jolloin voidaan taata lapsille nykyistä parempi kasvuympäristö sekä välttyä mahdollisilta myöhemmiltä kalliilta ja raskailta hoitotoimilta? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Uusi lastensuojelulaki tuli voimaan kuluvan vuoden alussa. Siinä korostetaan jo aiemmin vallinnutta periaatetta, jonka mukaan lasta ja perhettä tulee auttaa ensisijaisesti avohuollon tukitoimin. Myös lievimmän riittävän intervention periaate sisältyy molempiin lakeihin. Kunnan käytettävissä olevia avohuollon tukitoimia ei ole kattavasti lueteltu laissa, mutta tukihenkilö- ja tukiperhetoiminnasta on nimenomainen maininta sekä kumotussa että uudessa lastensuojelulaissa. Toiminta on edullista ja usein tuloksekasta, mutta täyttääkseen tehtävänsä tukihenkilöt tarvitsevat riittävän koulutuksen ja hyvän työnohjauksen. Tukihenkilötoimintaa ei siksi ole yksinkertaista tuottaa pienessä kunnassa. Lastensuojelu, mukaan lukien tukihenkilötoiminta, onkin tyypillisesti niitä sosiaalityön toiminta-alueita, joilla kuntien tulisi pyrkiä tuottamaan palveluita seudullisesti taikka ostaa ne kokemuksella toimintaa järjestäviltä järjestöiltä. Useat lastensuojelujärjestöt ovat Raha-automaattiyhdistyksen tuella kehittäneet tukihenkilö- ja tukiperhetoimintaa, ja myyvät kunnille näitä palveluita kohtuuhintaan. Tukihenkilöt ja tukiperheet eivät ole kunnille uusi lakisääteinen lastensuojelutyön muoto, eikä toimintaan osoitettu erityisiä lisävoimavaroja uutta lastensuojelulakia säädettäessä . Valtionosuuksia ei ohjata kunnille toimintokohtaisesti tukihenkilö- ja tukiperhetoimintaan - kuten ei muidenkaan palvelujen järjestämiseen. Kunnilla on kaikki mahdollisuudet itse vaikuttaa siihen, miten paljon tukihenkilö- ja tukiperhetoimintaan osoitetaan voimavaroja. Hallitus on voimakkaasti ohjannut kuntia uudistamaan palvelurakennettaan seudullisesti järjestettäväksi. Jos tässä onnistutaan, on myös nykyistä helpompi järjestää riittävä ja tuloksekas tukihenkilö- ja tukiperhetoiminta. Lastensuojelun seudulliseksi kehittämiseksi on lisäksi perustettu alueellisia lastensuojelun kehittämiskeskuksia. Kunnista voidaan vaikuttaa siihen, mitkä lastensuojelun toimintamuodot kulloinkin ovat erityisenä kehittämiskohteena. Helsingissä 16 päivänä toukokuuta 2008 Peruspalveluministeri Paula Risikko
Etusivu
|
