SAMALLA AALTOPITUUDELLA KOMISARION KANSSA

Sananlasku, "joka kuritta kasvaa, se kunniatta kuolee," ei ole perätöntä lausumaa. Samansuuntainen tuntuu olevan komisario Jyrki Haapalan mielipide kuin omanikin.

Hallitus paasaa rahaa juomisen seurauksien aiheuttamiin kustannuksiin, vaan ei sairauden hoitoon. Hallituksen askelet alkoholipolitiikan hoidossa ovat ontuvia. Tieto, että Suomessa kuolee kuusi henkilöä vuorokaudessa suoraan alkoholiin, ei ihmeemmin ole kiinnostanut mediaa.

Alkoholismi on sairaus. Ihmisellä joko on tämä sairaus tai sitä ei ole. Alkoholismiin sairastuneella on kemiallinen riippuvuus. Sairauden geneettinen perimä on tunnustettu. Ikävää, että usein sairauden olemassaolosta kertova merkittävin oire on sairauden kieltäminen. Perhepiirissä on totuttu salailemaan asioita läheisten pahoinvoinnista ja oireilusta huolimatta. Lasten oireet ja puheet saattavat paljastaa, mistä on kyse. Varhaisen puuttumisen malleja mapitetaan, vaan käytännön toimet jäävät tekemättä. Puuttumattomuus, välinpitämättömyys ja oikean tiedon vähäisyys pitävät ongelmat kaapissa sukupolvelta toiselle.

Ähtärissä havahduin huomaamaan vuonna 2005, kuinka viikonloppuisin kaduilla viihtyivät "siideriltä tuoksahdellen" ja "eväspulloja kanniskellen" lapset ja nuoret, joiden paikka on kotona. Ei ole kaunista katseltavaa ja tilanne pahenee. Aikuisuuden perään ei turhaan kuuluteta. Lapsi ei myöskään voi ottaa vastuuta perhesairaudesta, alkoholismista.

Varhainen puuttuminen tilanteisiin on tärkeää. Pään nyökyttely ei riitä toimenpiteeksi, kun on kyseessä sairaus nimeltään alkoholismi. Hoitamattomana sairaus johtaa ennenaikaiseen kuolemaan ja sairauden seuraukset ja kerrannaisvaikutukset tulevat yhteiskunnalle kalliiksi.

Tarvitaan kansanliikettä alkoholismisairauden hoitamiseksi varhaisen puuttumisen kautta. Liity kansanliikkeeseen, johon itsekin kuulun, maamme alkoholipolitiikan muuttamiseksi!

(Yhteystietoni löydät etusivun alareunasta.)

KUNNON KOMISARION MIELIPIDE on ilmestynyt artikkelina Maaseudun tulevaisuudessa 28.12.2007

KOMISARIO, JOKA PALAUTTAISI IHMISYYDEN JA RAITISTAISI KANSAN

Kohta kansa viettää taas tipatonta tammikuuta, mutta alkoholin keskimääräinen kulutus vain kasvaa. Varkautelainen komisario Jyrki Haapala aloittaisi yhteiskunnan raitistamisen ja palauttaisi lapsille sen kurin, jota he tarvitsevat kasvaakseen kunnollisiksi ihmisiksi.

"Aikuisten pitäisi ottaa vastuu lasten kasvatuksesta itse, sillä kukaan muu ei sitä voi ottaa. Liian paljon siirretään asioita yhteiskunnan vastuulle", komisario Jyrki Haapala sanoo.

Työssäni näen tietenkin yhteiskunnasta enemmän huonoja kuin hyviä puolia, mutta se, mitä tuolla kentällä tulee vastaan, on järkyttävää.

Kun raittiin Matti Vanhasen (kesk.) ensimmäinen hallitus päätti yhtenä ensimmäisistä töistään alentaa reilusti alkoholiveroa, Varkauden poliisilaitoksella oli ainakin yksi komisario, joka tiesi, miten siinä käy. Huonosti. Ja niinhän siinä kävikin: viimeisimmän tiedon mukaan suomalaiset juovat alkoholia enemmän kuin koskaan, jokainen noin kaksitoista litraa vuodessa. Se on tarkoittanut vilskettä myös kruunun majatalon respaan. "Meidän hotellimme majoittaa tänä vuonna tuhat ihmistä, ainakin kolme joka yö. Tänne tuodaan paljon ihmisiä, jotka ovat hallitsemattomassa alkoholinkäytön kierteessä. Eilen partio haki keskellä päivää Leppävirran keskustasta kolme makaavaa juoppoa."
Jyrki Haapala kysyykin, tietävätkö viinaveropäätöksen tekijät ollenkaan, mitä päättivät.

Muu Suomi kärsii nyt siitä, että helsinkiläisille annettiin ohje ostaa alkoholinsa Suomesta. Ei muualta maasta lähdetä massoina hakemaan alkoholia Virosta. Jos nyt satunnaisesti joku turistibussi kävi, sillä ei ollut mitään merkitystä. Näillä hinnoilla me tuotamme alkoholisoituneita ihmisiä seitsemän päivää viikossa."

Päättäjät eivät tiedä todellisuutta
Varkauden poliisi on silloin tällöin näyttänyt päättäjille työnsä arkea. Kyydissä on ollut piispa tai kansanedustajia, ja poikkeuksetta he ovat kysyneet, että "herrajumala, tällaistako tämä todella on". "Muuta en ole voinut sanoa kuin, että niin on. Työssäni näen tietenkin yhteiskunnasta enemmän huonoja kuin hyviä puolia, mutta se, mitä tuolla kentällä tulee vastaan, on järkyttävää. Päättäjät säätävät lakeja, mutta heillä ei ole todellista kuvaa asioista." Poliisin hoiviin päätyy paljon myös niin sanottuja tavallisia ihmisiä, joilla menee aineellisesti hyvin. On hieno talo ja autokin, mutta elämä ei ole raiteillaan. Haapala puhuukin mielellään kahdesta asiasta: alkoholista ja kasvatuksesta. Molemmissa sekä yksilöt että yhteiskunta ovat kadottaneet otteensa.

Koko kylä kasvattamaan
Kun Haapala oli kangasniemeläinen pikkupoika, naapurustossa oli seitsemän taloa rivissä. Jos jonkun talon lapsi käyttäytyi huonosti, kaikkien talojen väki sai ojentaa. Nyt lasta ei useinkaan komenna kukaan, ja seuraukset ovat sen mukaisia. "Kävin pitämässä eräässä vanhempainillassa luentoa, ja kysyin, tunnetteko te naapureitanne. Yksi rouva myönsi, että ihan totta. Heitä vastapäätä on asunut uusi perhe kaksi kuukautta, eikä hän edes tunne. Tämä kuvastaa yhteiskunnan valtavaa eriytymistä, ollaan vain minä itse. Huolenpito on kadonnut." Kun ei tunneta, on helppo myös kääntää selkänsä ikäville asioille. Silloin ei myöskään siedetä sitä, että joku toinen ne osoittaa. "Vanhemmat ovat jopa närkästyneitä siitä, että joku puuttuu heidän lastensa tekemisiin. Opettajiakin arvostellaan, jos he pitävät lapsille kuria." Jokainen tietää, että koiranpennusta tulee villi, jollei sille aseteta rajoja. Kun sama pitäisi ymmärtää lapsen kasvatuksessa, se onkin liian vaikeaa. "Kun vanhemmat haluavat olla lapsilleen ensisijaisesti kavereita, ei synny auktoriteettia. Ensimmäinen auktoriteetti, jonka tällainen lapsi elämässään kohtaa, voi olla poliisi. Silloin on jo tapahtunut paljon virheitä, joita on vaikea korjata."

Loppu kiireelle ja aikaa perheelle
Haapala ei silti halua syyllistää yksittäisiä vanhempia. Kyse on isommasta kierteestä, johon on jouduttu pitemmän ajan kuluessa. "Yhteiskunnan valtava trendi, joka liittyy kiireeseen, on tappanut perhe-elämää. Työelämä ja menestyminen vaatii paljon, eikä aineellinen hyvinvointi takaa, että perhe on onnellinen. Olisi käynnistettävä arvokeskustelu siitä, mihin ollaan menossa. Porukalla pitäisi miettiä, voidaanko vielä kääntää laivan keulaa." Jos jostakin pitäisi aloittaa, kirkonkin työssä mukana oleva Haapala raivaisi ensimmäisenä sunnuntain takaisin perheiden käyttöön. "Ennen sunnuntaina ei saanut käydä edes kylässä. Oltiin perheen kesken, pukeuduttiin parhaisiin ja syötiin yhdessä. Nyt sunnuntai on kulutuspäivä, samanlainen kuin kaikki muutkin." Komisario Haapala ei yritä väittää olevansa malli-isä. Hänelläkin on joskus pyhätöitä, jotka soimaavat omatuntoa. Haapala on kuitenkin luvannut itselleen, että pyhätyöt korvataan perheelle. Uutena vuotena luvataan monenlaisia asioita, mutta usein lupaukset kohdistuvat vain omiin tekemisiin. "Suurin lahja, mitä voisimme toisillemme antaa, on aikaa. Yhdessä voitaisiin sopia, että aletaan tehdä perheessä oikeita muutoksia ja lisätä yhteisiä hetkiä."

Alkoholilla kyllästetty yhteiskunta
Sunnuntaihin liittyy myös komisarion suurin uudenvuodentoive päättäjille. Kansaa olisi ryhdyttävä raitistamaan. "Ensimmäinen operaatio, joka pitää sivistyneessä yhteiskunnassa toteuttaa, on laittaa sunnuntaina kaljahanat kiinni. Kuka tarvitsee sunnuntaina olutta kaupasta? Se on alkoholin suurkuluttaja, joka hakee korjaussarjaa." Seuraava askel olisi alkojen sulkeminen lauantaiksi ja jatkoaikojen poistaminen huonotasoisilta ravintoloilta. Haapala pelkää kuitenkin, että mitään ei tapahdu. "Alkoholi on valtiovallan suojelema aine. Valtiovalta kerätäkseen verotuloja itselleen sallii näin suuret haitat. Yhteiskuntamme on alkoholilla kyllästetty." Sitä kuvaa Haapalan mielestä hyvin marraskuinen päivä, jona alkot olivat menossa lakkoon. Samana päivänä tuli uutinen, että alkoholi tappaa kuusi ihmistä vuorokaudessa. Se ei saanut juuri mitään huomiota. "Tiedotusvälineet päivystivät viinakauppojen jonoissa ja kyselivät ihmisiltä, että olettehan nyt varmasti ostaneet riittävästi viinaa, että pärjäätte, jos tulee lakko."

Nyt on käärittävä hihat
Asioille voi edelleen tehdä jotain. Haapala muistuttaa, että ei ole mitään korkeampaa voimaa, joka käskee meitä kiirehtimään ja sekoittamaan päämme. Kun Haapala on käynyt joskus koulussa puhumassa elämänarvoista, oppilaat ovat kuunnelleet hiiren hiljaa. Kiinnostusta siis on. Myös Varkauden poliisissa on kokemuksia siitä, että asioihin voi vaikuttaa. "Varkauden Päiviösaari oli ennen kuin villi länsi, satoja nuoria örvelsi kontallaan. Noin viisi vuotta olemme pitäneet tehokuuria ja puuttuneet tiukalla kädellä julkiseen juopotteluun. Olemme päässeet tavoitteeseen, me olemme rauhoittaneet tämän kaupungin." Haapala kannustaa myös vanhempia miettimään, mitä on tehtävissä. "Onko välttämätöntä, että lapsi on päivät pitkät Youtubessa? Emmekö voi kieltää Playstationin pelaamista keskellä yötä? Kyllä me voimme, kun otamme vanhemmuuden omiin käsiimme ja teemme sen yhdessä."

PETRI P. PENTIKÄINEN (Maaseudun Tulevaisuus)