Hyvää itsenäisyyspäivää 2010

Itsenäisyyspäivän vietto alkoi Seinäjoella jo sunnuntaina 5.6. Suomenhevonen- Sotahevonen muistomerkin äärellä järjestetyssä juhlatilaisuudessa. Seppelöidyn patsaan äärellä juhlapuheen piti ähtäriläinen Sirkka-Liisa Lamminkoski.

Suomen lippua ei olisi ilman suomenhevosta, näin totesi Suomenhevosliiton jäsen tilaisuudessa juhlapuheen kuultuaan.

Tiivistelmä Lamminkosken juhlapuheesta:

Olen iloinen, kun vuosi sitten minua pyydettiin puhumaan ja muistelemaan Suomen hevonen - Sotahevonen patsastoimikunnan jäsenenä, kuinka ja miten kaikki tapahtui ja projekti toteutui juuri Seinäjolla. Miten hyvä porukka meitä olikaan juuri tällä alueella toimimassa.
Monia vaiheita oli ennen patsaan seisomista uljaalla paikallaan Seinäjoella, Törnävällä museon alueella.
Pääsin jo alkuvaiheessa mukaan hyvän ystäväni Elisabeth Rehnin ja edesmenneen ystäväni Uma Aaltosen pyynnöistä. Olin sotilaskotisisar ja osallistuin vapaaehtoiseen maanpuolustuskoulutukseen, jossa olin ensimmäisiä koulutettuja naisia Suomessa ja kurssin johtajaksi edennyt. Siinä hengessä tulin valituksi patsastoimikuntaan.
Elisabeth Rehn oli toinen patsashankeen suojelija ja toinen myöhemmin Alfred Ehrnrooth.
Yhteyksiä pidettiin alueellisiin toimijoihin ja valtakunnan tason puuhaihmisiin.

Mikko Pesälä, joka oli tuolloin maa- ja metsätalousministeri ja johti valtakunnantasolla reservin aliupseereita, toimi puheenjohtajana. Leppoisalla ja isällisellä otteella sujuneiden kokousten hyvä henki on säilynyt mielessäni ja minulle ovat jääneet monet toimijat henkilökohtaisiksi ystäviksenikin.

Meillä oli hyvä yhteishenki ja kova tahto saada patsas Seinäjoelle Hämeenlinnan ja Lappeenrannan ja muidenkin kuuluisten suomenhevospitäjien himoitessa lopullista patsaan sijaintia. Sain viestiä näistä kilpailevista pitäjistä. Naisena kyllästyin patsaan sijainnista kiistelyyn.  Totesin eräässä tilanteessa, että " Eikös asia ole niin, että nyt pitää selvittää se mistä niitä suomenhevosia eniten meni rintamalle!. Eikös se naisen logiikalla olisi patsaallekin sopivin paikka Suomessa, mistä niitä eniten on rintamalle mennyt?” Muistan aina sen hämmennyksen, joka syntyi, ja kaikki olivat tilaisuudessa samaa meiltä. Kerroin, kuinka helppoa on tilastollisesti saada sota-arkistosta selville kaikki Suomen kuntien tilastot. Siellä on ylhäällä historiamme, niin ihmiset kuin suomenhevosetkin.

Ei mennyt aikaakaan kuin Uma Ulla-Maija Aaltonen soitti ja iloisena nauroi, että sinä, Sirkka-Liisa, tiesit. Paikka, mistä eniten suomenhevosia on rintamille mennyt, on Etelä-Pohjanmaa. Hänellä oli jo tilastot. Uma matkusti heti Ähtäriin, ja meillä olikin mukava iloita tällä pikku vahingolla. En oikeasti tiennyt vielä mielipiteeni tokaistua, mistä niitä hevosia oli Suomessa eniten rintamalle mennyt. Muistan, kuinka asiat lähtivät kuin vahingossa sujumaan ja sujumista olikin mukavaa seurata. Oman patsastoimikuntamme toiminta tiivistyi ja vahvistui kovasti. Istuimme museon tiloissa kahvilla ja kokoukset etenivät aina hyvässä hengessä.
Meillä oli kaikilla alkuunsa se sama tavoite saada patsas Seinäjolle. Tilastot olivatkin ideani pohjalta patsastoimikuntamme tukena.
Pitkistä Suomenhevonen -Sotahevonen muistomerkin juurista mainitsen eläinlääkäri Yrjö Kokon, joka tunnetaan paremmin Pessistä ja Illuusiasta sekä upeista luontokuvistaan. Hän ehdotti sotahevosille kiitosmuistomerkkiä. Hänellä oli siihen omat syynsä toimiessaan eläinlääkintäkapteenina talvisodassa rykmentin ja kotihevossairaalan eläinlääkärinä.
Toimikunnalla oli myös työnimenä alussa kiitospatsas Suomenhevoselle.
Tänään meidän kaikkien huulilla on ”kiitos Suomenhevonen-Sotahevonen”. Ilman sen työpanosta emme voisi kunnioittaa omissa kotikunnissamme Suomessa kaikkia sankarivainajiammekaan. Suomenhevosen ansiota on, että se etulinjasta kenttä- ja maastokelpoisena työjuhtana veti monet, monet sankarivainajamme kotikirkkomme multiin lepäämään. Haavoittuneet se veti pois etulinjasta, oli tilanne mikä tahansa. Suomenhevosen merkitys historiassamme työ- ja pelastustehtävissä on arvokas. Olemme kaikki kiitollisia sille ja se saa kaulaansa taas upean seppeleen tänään. Osoitamme kiitollisuuttamme ja muistelemme myös iloisia patsastoimikunnan hetkiä ja tähtäämme suomenhevosen maineen ylläpitoon sen kunnioittamiseen tulevaisuudessakin

Suomen hevosella on myös tulevaisuudessa mahdollisuuksia, ei vain historian lehtien havinansa. Suomenhevosliitto ylläpitää kansallisomaisuutemme arvostusta monikäyttöisenä yleisrotuna. Suomenhevonen-sotahevosen on osa Suomalaista kansallista itsetuntoamme.Tärkeää onkin säilyttää juuri yhdistyksen avulla suomenhevonen puhtaana monikäyttöisenä rotuna. Toivon todella, että EU:N -vahva byrokratia ei sen tuhoon pysty.

Sotahevospatsaan paljastustilaisuus Seinäjolla 3.8.1997 oli juhla, joka oli kaiken työmme täyttymys ja ilon kyynelillä kostutettu koko Suomen kiitospäivä suomenhevoselle, sotahevoselle. Kiitollisuuttamme me nytkin läsnä olevat hevosystävät osoitamme tämän juhlahetken keskellä.

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!

Suomenhevonen-Sotahevonen

Sirkka-Liisa Lamminkoski on ollut Etelä-Pohjanmaalla  maakunnallisessa toimikunnassa puuhaamassa Suomenhevonen-sotahevonen patsasta hänen ystävänsä Elisabet Rehnin  toimiessa hankkeen suojelijana. Toimikunnan puheenjohtajana oli puolustusministerinä tuolloin toiminut keskustan Mikko Pesälä.  Muistomerkki pystytettiin Seinäjoelle 3.8.1997. Pesälä onkin antanut täyden tunnustuksen Sirkka-Liisan kotiseudullaan ja maakunnassa laajasti tekemälle työlle hankkeen onnistumiseksi myös taloudellisessa mielessä. Ilman hänen yhteistyökykyään ja ideoitaan patsas saattaisi olla Hämeenlinnassa tai Lappeenrannassa. Sirkka-Liisan ehdotuksesta tutkittiin, mistä päin Suomea lähetettiin eniten hevosia rintamalle. Voiton vei Etelä-Pohjanmaa ja muistomerkki on nyt Seinäjoella.

Rintamalla suomenhevoset olivat arvokkaita maastokelpoisia urhoja miesten rinnnalla. Sankarivainajat saatiin pois etulinjasta arvoisiinsa hautapaikkoihin hevosten ansiosta. On tärkeää säilyttää ja turvata suomenhevosten asema raviurheilun kautta. Samalla se turvaa myös työpaikkoja ja on Suomen hevosharrastuksen pohja.                                                                                                               

Suomenhevonen-sotahevonen hankkeen tueksi myytiin postikorttisarjaa, josta oheinen kuva: Hämeen Ratsurykmentin tarunomainen majuri Arnold Majewski johti tammikuussa 1942 menestyksellisen iskun Muurmannin radalle. Suureen osastoon kuului mm 268 hevosta, tässä niistä kaksi. SA-kuva 68801

Suomenhevonen-sotahevonen patsasvaltuuskunnan puheenjohtajana toiminut puolustusministeri Mikko Pesälä ja Sirkka-Liisa Lamminkoski 1994

Etusivu

Luottamustoimet